maalla ei asuta yksin

Luin jostain tovi sitten kommentin, joka pitää kyllä aika hyvin kutinsa.

    Jos ja kun muuttaa maalle ja ostaa puu- tai hirsitalon, saa tottua siihen ettei tarvitse asua yksi. Maalla riittää muitakin eläviä.

Tämä oli kyllä tiedossakin, muistan kuinka nuorena sitä tuli nähtyä niin hiiriä kuin muitakin elikoita.


Asia on kokretisoitunut nyt kun remontoidaan ja talo syksyn kylmetessä on ollut tyhjillään. Mikäs onkaan otollisempi paikka hiirille yms. sanonnan mukaan ns. “hyppiä pöydille”, vaikka pöytä remontin keskeltä puuttuukin. Eteisessä, kylmässä tilassa, käy säännöllisesti vieraita kissanruualla. Päätin puuttua asiaan. Hankin viikko sitten räpsyjä – niitä metallisia vanhoja tuttuja hiirenloukkuja. Ne on joko uuden kankeita tai sitten talossa vilistää viisaita hiiriä. Ei ne kiinni jää – käyvät vain syömässä syötit.

Eilen ostin Giljotiinin – nimi vakuutti. Ja tulosta tuli heti! Nimi kuulostaa hurjalta. Tuoteseloste kuitenkin kertoo, että laite katkoo niskat nopeasti ilman ihmeempiä kärsimyksiä. Hygieniseksi myös mainostavat – totta – helposti irtosi hiirulainen giljotiinista ja uusi virityskin kaikin puolin vaivatonta.

153_5362.jpg
Kyllä se perinteinenkin pyydys toimii, kunhan virittää kunnolla.

153_5363.jpg
Giljotiini nappasi heti. Nyt on hiljaista ja rauhallista – silti pistän vielä giljotiinin nurkkaan ja katson jos näitä vielä enemmän liikkuu kun me vietämme viikonlopun Turussa.

(tätä kirjoitusta luettu tänään ja eilen 3 krt)