Mahlan keräys

Mahlan keräämiseen ei ihmeellisiä työkaluja tarvita – mukana meillä oli vain vain porakone, pesty muovipullo ja poranterään sopiva pilli. Omasta metsästä saatiin pienellä vaivalla mitä mainiointa vappujuomaa.

Tukimme pullon pään paperitupolla kun pullo ja pilli oli paikoillaan, sillä mahla pilaantuu hyvin herkästi. Lisäksi mahla on monen hyönteisen, linnun ja homesienen ravintoa.

Pihakoivusta voi hyvällä omatunnolla juoksuttaa mahlaa, sillä puu ei siitä juurikaan kärsi.

Miltä se mahla sitten maistuu?

Mahla on maultaan lievästi makeaa ja jano lähtee sillä hyvin. Myös koivuilla on eroa toisensa kanssa; joissakin sokeriprosentti voi olla kaksi kertaa suurempi kuin jollakin toisella koivulla.

Mahlalla uskotaan myös olevan terveydellisiä vaikutuksia.

Sen uskotaan virkistävän. Itse olen tuntenut virkistävän vaikutuksen, se toimii periaatteessa samalla tavalla kuin kahvi. Euroopassa ei kuitenkaan mahlan vaikutuksista paljoakaan tiedetä.

Mahlan voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin. Vaikka mahlassa on noin 90 prosenttia vettä, maku säilyy vaikka se olisi vuoden verran pakkasessa. Toinen mahdollisuus säilömiseen on, että mahlan kiehauttaa ja laittaa hiukan sitruunahappoa joukkoon.

Parasta aikaa mahlan keräämiseen on huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. Samasta reiästä mahlaa ei voi porata kahdesti.

Lue myös Yle: Mahlan juoksutuksen ABC

(tätä kirjoitusta luettu tänään ja eilen 1 krt)