Toivottavasti viimeisen kerran

Eilen tuli taas tapetoitua sen verran, että muistiin palasi ikävimmät muistot tästä ah niin tuskaisesta duunista. Jostain syystä tapetointi(kaan) ei todellakaan ole minun juttuni. Johtuukohan siitä, että olen huono tapetoimaan,

  1. koska jälki on surkeaa.
  2. koska mielummin istuisin sohvalla ja nauttisin olutta.
  3. koska mielummin laskisin pulkalla mäkeä pojan kanssa.
  4. koska olen liian tarkka ja perusteellinen. Ts. liian hidas.

Lopputulos joka tapauksessa on palkitsevaa, jälki (liki) loistavaa ja silmä lepää. Joten päädyn vaihtoehtoon 4. Niin joo, ennenkin ole tuskaillut aiheen kanssa.

kännykuvat kansiossa remppa

Ai miten muka meni liian kauan tapetoidessa:  aloitin tapetoinnin eilen n. klo 10 ja päätin noin klo 19. Taukoa vain yhden ruokailun verran. Portaikoissa/seinissä sen verran kaikkea kivaa, että ainoastaan yksi(!!!) tapettivuo oli ns. normaali ylhäältä alas suorilla leikkauksilla (se oli nopeasti laitettu;).  Kaikki muut vuot olikin sitten enemmän ja vähemmän vinoja/paloja/reikiä tms. täynnä, joten kivaa oli.

(tätä kirjoitusta luettu tänään ja eilen 1 krt)