Kyllä nuo tehokkaat työtunnit on tässä tilanteessa vähissä. Ei vuorokauteen montaa tuntia mahdu, etenkin nyt kun töitä pitäisi tehdä liki samoissa tiloissa missä juniori nukkuu.

Tänäänkin päivä - eli valoisa aika – meni nauttiessa laatuajasta pojan kanssa ja kun ansiotyössä käyvä perheen pää vihdoin vapautuu viiden jälkeen lapsenkaitsemiseen niin sitten paukutellaan ja kolistellaan tehokkaasti tuonne seitsemän tienoille, jolloin junnu aloittaakin jo iltatoimet ja yrittää yöunille. Sen jälkeen tehdään viereiseissä olohuoneessa vain hiirenhiljaisia hommia ja purkuhommat harvemmin sellaisia ovat. Sellaista.

Tässä sitä odotellaan timpureita liki samanlaisella tunteella kuin bongarit keväällä lintutornissa muuttajia.

Apuvoimat soitti tänään(kin) ja sanoivat, etteivät ehtisi sittenkään tällä viikolla vaan pitäisi siirtää aloitusta ensi maanantaille

No, tänään mentiin taas yssissee aavistus eteenpäin…