Huoh, olen tässä viimeisten viikkojen aikana alkanut kallistua sellaiseen näkemykseen, että tämä rakentaminen on silkkaa hullun touhua. Ainakin meidän projektissa.
Ja ainakin, kun toinen meistä on niin yltiöoptimistinen/hullunrohkea/uuttera jne, että tekijöiden puutteessa, ryhtyy itse tekemään. Soitellen sotaan ja siperia opettaa… Näin on tähän mennessä käynyt meidän urakassa perustusten, katon, ja nyt viimeiseksi salaoja- ja jätevesijärjestelmien kanssa. Tämä viimeksi mainittu on ollut kaikkein kammottavin projekti.
Tänään tuli epätoivoinen kutsu pihalle auttamaan, juuri kun olimme pojan kanssa iltapuurolla. Lapsi toppakuteisiin ja kuopan reunalle lampaantaljan alle katselemaan, kun äiti ja iskä huhkivat kuopassa välillä lähes polviin asti kuravellissä. Siis silkkaa hulluutta.
No, nyt on sälli kellistetty sänkyyn, itkuhälytin päälle ja pihalle takaisin auttamaan. Kilpajuoksua talven tulon kanssa nämä pihatyöt, nääs.
Pienpuhdistamon asentaminen kaivannon pohjalle oli näin jälkeenpäin hauska kokemus.
Sitä oli tämä remonttireiska paikkapaikoin liki polviin asti kuravellissä kun kaivuri kaivannon reunalta ojensi hiekkaa/soraa ja pienpuhdistamoa.
Väliin naapurin isäntä lämpimän koneen ohjaamosta vaan huusi ja naureskeli, että “eikö maalla ole mukavaa”!?! Kyllä ne huvittuneet kommentit ja tilanne pisti naurattamaan – siitä kun olikin jo aikaa kun tämä poika viimeksi kuraleikkejä leikki.